"Syksyinen tuulen henkäys
poikki synkän maan
niin lohduttoman.
Masentunut kansa,
värinsä menettäneet,
vailla toivoa tietään kulkee.
Seuranani vain hiljaisuus
ja muuttolintujen haikeat huudot.
On ilo kadonnut jonnekin,
niin kauas jonnekin,
eikä kukaan tiedä minne ja miksi.
On toivo sen löytymisestä
jo aikoja sitten haudattu kanssa kuolleiden.
Ensilumikin sataa harmaana pimeydessä.
Ei valoa löydy maasta varjojen.
Kylmyys on syöpynyt mieliin kärsiviin.
Vain kuolema auttaa pelossa elämän."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti