"Hän tanssi kuutamossa,

avojaloin hangessa,

kuurahuntu hiuksillaan,

sydän ikijäässä.

Tähdet jossain kaukana,

valovuosien päässä.

Ja sinulla

silmät on kuin sudella,

vaan minä kadotin itseni 

tähän loputtomaan yöhön."

"Eilisen varjo, 

pilvinä taivaalla, 

muistoina mullan alla. 

Sanoja tuulessa, 

kuiskaus huulilla, 

tukahdettuja unelmia. 

Säteet auringon, 

läpi kuolleiden oksien, 

syvään mereen uponneet. 

Pysähtynyt aika, 

juoksuhiekkana lasissa,

paikallansa polkee."

"Joskus

katselen maailmaa

tyhjin silmin.

Ja joskus

maailma näyttää kirkkaammalta

silmät kiinni."

"Minä sanon viisi

tai kuusikin kertaa:

'anna olla'

tai minä olen poissa

heidän katseittensa alta.

Meren pohjasta vajoan pintaan

pimeyttä syleillen,

kylmyyttä hyväillen.

Suolainen vesi silmäkulmastani 

myrskyävinä aaltoina 

kallion seinää hakkaa.

Rystyset verillä,

voittajan hymy huulilla."

"Ensimmäinen puhui elämästä,

toinen kuolemasta,

kolmas olemisen riemusta.

Itse tahdoin 

vain kuunnella hiljaisuutta."

"Kotini jossain, 

unelmieni raunioissa, 

kaukana täältä, 

missä linnut eivät laula. 

Ulkona pakkasessa, 

avojaloin hangessa, 

silmät kiinni itken ja unohdan..."

"Hiljaisuus,

vain sanoja sydämestä,

yksin jääneitä unelmia,

kuihtunutta kauneutta."

"Katso lävitseni, kun seison edessäsi.

Kulje ohitseni, kun olen tielläsi.

Ja minä annan sinulle kaiken.

Unohda kaikki, mitä olet luvannut.

Tuhoa kaikki, mitä olen saavuttanut.

Ja minä annan sinulle kaiken.

Rakasta minua, niin minä murskaan sydämesi,

hajotan palasiksi kuin hauraan kristallin.

Vasta silloin olemme yhtä."

"Silmät painuu kiinni, 

mieli halajaa unholaa. 

Onni olla tuntematta, 

unelmiinsa uskomatta. 

Lentää maahan joutsenten, 

alle nurmen routaisen. 

Kadotettu prinsessa, 

ikiuneensa vaipunut."

"Syksyinen tuulen henkäys

poikki synkän maan

niin lohduttoman.

Masentunut kansa,

värinsä menettäneet,

vailla toivoa tietään kulkee.

Seuranani vain hiljaisuus

ja muuttolintujen haikeat huudot.

On ilo kadonnut jonnekin,

niin kauas jonnekin,

eikä kukaan tiedä minne ja miksi.

On toivo sen löytymisestä 

jo aikoja sitten haudattu kanssa kuolleiden.

Ensilumikin sataa harmaana pimeydessä.

Ei valoa löydy maasta varjojen.

Kylmyys on syöpynyt mieliin kärsiviin.

Vain kuolema auttaa pelossa elämän."

"Yksi varovainen, haparoiva askel

Lasin ohuella jäällä 

Siro ja hento on se askel 

Pian pettävällä jäällä 

Et ojenna kättäsi 

Et tukea anna"

"Onko tämä synkkä ja väritön maa 

kaikki mitä paratiisista on jäljellä,

tekojemme saastuttama ja kuihtunut,

vai ovatko silmämme vain sokeutuneet väreille?

Menneisyytemme, 

kaikki mitä siitä on jäljellä,

makaa syvällä roudan raiskaaman maan alla.

Ei kukaan muista enää niitä aikoja, 

jolloin viattomuutemme oli aitoa ja puhdasta."